Suomi on jälleen jääkiekon maailmanmestari — ja silti tuntuu, ettei juhla räjähtänyt aivan samalla tavalla kuin ennen. Miksi viides MM-kulta ei nostata enää samaa hurmosta kuin ensimmäiset? Bonushanhen näkökulma menestyksen kääntöpuoleen.
Kullasta on tullut odotusarvo
Kun Suomi voitti ensimmäisen MM-kultansa vuonna 1995, koko maa pysähtyi. Voitto oli vuosikymmenten odotuksen palkka, ja juhlat täyttivät kadut. Nyt, kun mestaruuksia on kertynyt viisi — 1995, 2011, 2019, 2022 ja 2026 — kulta ei ole enää harvinainen ihme vaan saavutus, jota osataan odottaa. Mitä useammin huipulle noustaan, sitä tutummalta ilma siellä tuntuu.
Menestyksen tiheys latistaa tunnetta
Viime vuodet ovat olleet suomalaisen jääkiekon kultakautta. MM-kultaa juhlittiin 2019 ja 2022, väliin mahtui Pekingin olympiakulta 2022, ja nyt listaan lisättiin vuosi 2026. Kun voittoja tulee tiuhaan, jokainen yksittäinen mestaruus saa tunteissa hieman vähemmän tilaa. Se ei tarkoita, etteikö saavutus olisi kova — päinvastoin. Ihmismieli vain tottuu menestykseen nopeasti.
Onko se huono asia?
Ei välttämättä. Se, että maailmanmestaruus alkaa tuntua lähes itsestäänselvältä, kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka korkealle suomalainen jääkiekko on noussut. Harva maa voi pitää kultaa odotusarvona. Ehkä terveintä on arvostaa sitä, että elämme aikaa, jolloin Leijonien finaalipaikkaa pidetään lähes normaalina.
Bonushanhen näkökulmasta yksi asia on varma: vaikka hurmos olisi hillitympää, kultamitali on aina kultamitali. Sitä kannattaa nauttia rauhassa, sillä mikään menestyskausi ei kestä ikuisesti.